Syksy on mulle uuden alkua.
Mä olen Outi ja tänään avaan teille vuosien tauon jälkeen ikkunan maailmaani. Olen kirjoittanut blogia, mutta omat asettamani paineet tuottaa tietynlaista sisältöä tiettyinä aikoina veivät mielekkyyden hommasta ja lopetin. En kaivannut kirjoittamisen pariin vuosiin, mutta viime aikoina olen huomannut kaipaavani kirjoittamista, koska se on minulle paras tapa ilmaista itseäni. Minun on vaikeaa jakaa yhtään mitään itsestäni muille, mutta haluan harjoitella sitä ja pikkuhiljaa avata ovea minun ja maailman välillä. Tässä blogissa haluan jakaa asioita elämästäni, ajatuksistani, kokemuksistani ja aivan kaikesta, mistä milloinkin haluan kirjoittaa.
En lupaa syvällistä pohdintaa, mutta haluan näyttää aivan tavallista elämää kaiken muun ohella. Netti on täynnä kaikkea kaunista ja niistä saa inspiraatiota, mutta itse koen haikailevani enemmän ihan tavallisen elämän perään - välillä heräät kolmelta aamulla, kun koirat aloittavat leikkinsä, ja välillä nukut pommiin tai unohdat pyykkivuoron. Haluan kertoa saavutuksista, onnistumisista ja hyvistä hetkistä, mutta haluan jakaa myös matkan varrella tapahtuvia epäonnistumisia. Sellaista se elämä on - ja se on täysin normaalia.
Mulla ei ole aavistustakaan, mitä haluaisin tehdä "isona". Samalla lista asioista, joita en halua tehdä, kasvaa päivä päivältä. Musta myös tuntuu siltä, että kaikilla mun läheisillä on hommat hanskassa ja hanskat hallussa, kun mulla taas hanskat on jossain kuusikossa. Se osaltaan luotsaa painetta oman pään sisälle saada oma elämä kasaan ja jokin suunta sille. Tästä syystä haluan myös kirjoittaa blogia, jotta pystyn tekemään jonkin sortin itsereflektointia ja saavuttamaan
Kiitos, että liitytte mukaan tälle matkalle!
0 Comments:
Lähetä kommentti