Miksi pyrin omistamaan vähemmän tavaraa?

 

Kuva: The Spruce / Michelle Becker

Kirjoitin aikasemmin asioista, joita en enää osta. Tämä liittyy omaan minimalismin tavoitteluun ja tavaranvähennysprojektiin, jota olen tehnyt vuodesta 2015 asti. Muuttaessani Tampereelta Helsinkiin minulla oli kolme peräkärryllistä tavaraa. Olin tällöin yksin asuva opiskelija, eli jokainen tavara oli vain ja ainoastaan minun. Se muutto oli minulle aikamoinen wake up call ja ymmärsin, että olen säästänyt aivan kaiken mahdollisen, jos sitä vaikka tarvitsisi myöhemmin.

Ostin vähennysprojektin avuksi Marie Kondon kirjan, joka avasi silmiäni ajattelemaan tavaroita eri tavalla. En ole koskaan tehnyt varsinaista konmaritusta, vaan sovelsin hänen ajatuksiaan omiin tarpeisiini. Päätin myös sen, että en osta enää "ihan kivoja" tavaroita, jotka joutuu joskus kuitenkin korvaamaan sillä aivan ihanalla, vaan odotan, että se täydellinen tavara tulee vastaan.

Seuraavassa muutossa ajattelin päässeeni jo pitkälle, mutta pakatessa ja muuttaessa tuntui, että tavaramäärä ei vain vähene. Mulla oli muutama huonekalu - työpöytä, sänky, peili ja pieni kaappi - mutta sitä laatikkoihin menevää tavaraa oli erittäin paljon. Asuin edelleen yksin ja mulla oli 17 laatikollista tavaraa, muutama laukku ja loput käsinkannettavaa tavaraa, kuten lamppuja. Laatikoita purkaessani huomasin, että suurin osa on sellaisia turhakkeita, joita edelleen säästän vain säästämisen ilosta ja ajatuksella "jos sitä tarvitsee vielä myöhemmin". Muistan, miten kotini tuntui kaatopaikalta, koska kaikki paikat pursuivat tavaraa. Sain tavaroita vähennettyä hieman, mutta en mitään suurta määrää, ja koin oloni epäonnistuneeksi, kun en saanut projektia etenemään. Aloin pitää kirjaa siitä, mitä tavaroita ostan ja mitä pistän pois, jotta näkisin konkreettisesti, miksi en saa tuloksia.

2022 olin hetken evakossa ja elin hyvin pienellä tavaramäärällä. Muistan, miten vapauttavalta se tuntui. Kaapeissa oli tilaa, siivoaminen oli helppoa ja nopeaa, valintojen tekeminen oli yksinkertaista ja mieli tuntui rauhalliselta, kun ympäristö ei ollut sekainen. Mielestäni "cluttered environment, cluttered mind" on erittäin hyvä lause ja pystyn samaistumaan siihen.

Haikailin paljon askeettisemman elämän pariin ja vihdoin tiesin, miltä elämä tuntuu, kun ei ole niin sanotusti tavaroiden vanki. Aloin työstää, miksi hommaan tavaraa, vaikka haluan aivan toisenlaista elämää. Tätä kaivettiin syvältä ja se teki kipeää, mutta löysin traumoja, jotka ovat toimineet triggerinä ostokäytökselle. Tämän työstäminen on avannut silmiä, miksi tavaranvähennysprojekti ei ole aikaisemmin onnistunut.

Tänä vuonna aloitin ostolakon, mutta tällä kertaa koen olevani valmis siihen. Haluan elää kuormittamatonta elämää. Haluan helpottaa kodin ylläpitoa. Haluan poistaa elämästäni asiat, jotka eivät ole hyödyllisiä tai tuo minulle iloa, jotta minulla on aikaa ja kapasiteettia sille, mille haluan.