Heippa pitkästä aikaa!
Kirjoitin viimeksi farmasian opiskelusta Helsingin yliopistossa, mutta sen jälkeen en avannutkaan blogia moneen kuukauteen. Blogitauko ja oikeastaan tauko kaikesta kirjoittamisesta, luovasta työstä ja noh, lähes kaikesta, tuli vähän yllättäen.
Lyhyestä virsi kaunis: Suru on pitänyt minut poissa. Useampi läheinen on sairastunut lyhyen ajan sisällä vakavasti ja eräästä läheisestä sain sydäntämusertavan tiedon, että mitään ei ole enää tehtävissä. Ainoastaan loppuaika kipujen lievitystä.
Surulla on viisi vaihetta:
1. kieltäminen
2. viha
3. kaupankäynti
4. masennus
5. hyväksyminen
Olen tällä hetkellä sekä 1. että 2. vaiheessa. Välillä tuntuu, että ei saa happea ja hukkuu, toisina päivinä taas siltä, että tämä on niin absurdia, että ei tällaista voi tapahtua. Mutta niin se vain on, että tapahtuu, mutta en pysty sitä vielä hyväksymään.
Elämä antaa, elämä ottaa. Se tuntuu todella epäreilulta.
0 Comments:
Lähetä kommentti