Mietin pitkään, että en halua kokeilla jotain uutta, jos en pidäkään siitä. Pettymisen pelko kasvoi vuosi vuodelta suuremmaksi ja loppujen lopuksi olen katsonut samoja leffoja, lukenut samoja kirjoja, syön samoja ruokia, koska en halunnut kokea mahdollista pettymistä. Tuntui, että jos en pidä asiasta, olen heittänyt omaa aikaani hukkaan ja se on liian arvokasta ja korvaamatonta hukattavaksi. Mukavuusalueella oli kirjaimellisesti mukavaa ja helppoa, mutta myös vähän tylsää.
Eräänä päivänä se kuitenkin kolahti. Entä jos minulta jääkin välistä seuraava lempiasia?
Viimeisen vuoden ajan olen pakottanut itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen pitänyt itseäni aina optimistina, mutta olen joutunut pohdiskelemaan, tunneko itseäni sittenkään niin hyvin. Ajatus "en halua kokeilla, jos en pidäkään siitä" ei kuulosta kovin optimistiselta. Tämän havahtumisen myötä tuntuu kuin uusi maailma olisi auennut edessäni. Se tuntuu todella hyvältä.
0 Comments:
Lähetä kommentti