Hei kaikille!
Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa koneen ääreen kertomaan ihan perinteisiä kuulumisia. Yleensä tykkään kirjoittaa jostakin aiheesta, mutta tänään haluan kirjoittaa tällaista ajatusten virtaa - ihan kuin kaverille juttelisi.
Tämä viikko on viimeinen harjoitteluviikkoni farmasian opiskelijana. Lähes kaikki tehtävät on palautettu, loput saan tällä viikolla valmiiksi ja palautukseen. Kaikki suuret tehtävät ovat tulleet hyväksyttynä takaisin ja huomaan, että suuri stressi lähti harteilta pois. Ne ovat olleet työläitä ja oma ajatusmaailmani on sellainen, että tekee kerralla kunnolla eikä vähän sinnepäin, jota joutuu pahimmassa tapauksessa korjaamaan useamman kerran. Myös tämä on tuonut omaa stressiä, kun vaatimustaso on jo lähtökohdaltaan korkealla. En ole yhtäkään tehtävää joutunut täydentämään, joten toivottavasti loput tehtävät menevät samalla kaavalla.
Samaan aikaan koen jonkinlaista hermostuneisuutta. Harjoittelua on viikko jäljellä ja sen jälkeen pitäisi valmistua ja olla ihan oikea farmaseutti. Opiskelijana on sinänsä helppoa olla, koska joku tarkistaa aina, mitä olet tehnyt. Farmaseuttina olet itse vastuussa omasta tekemisestä. Vaikka olen huolellinen ja teen asiat kunnolla, minulla tulee siitä huolimatta pieniä virheitä, joista varsinkin Kela sakottaa. Uskon, että tämä kuitenkin paranee, kun saa omaan tekemiseen itsevarmuutta lisää. Ja onneksi aina voi kysyä kollegalta.
Lukuosastolla on vähän hiljaista, koska aloitin lukemaan ehkä yhtä maailman huonointa kirjaa. Haluaisin vain jättää sen kesken, mutta minun on todella vaikeaa jättää kirjoja kesken. Olen jättänyt vain kerran kirjan lukemisen kesken, eikä tämä ole aivan niin huono kirja kuin kyseinen teos... Ostoslistallani on kevyet 80 kirjaa, joita en halua ostaa ennen kuin TBR-osio on hieman pienempi kuin nykyinen 20 kirjaa. Samalla kuitenkin haluan ostaa kirjat opiskelija-alennuksella, kun olen vielä siihen oikeutettu.
Mun on hyvin vaikeaa ymmärtää, että ollaan jo syyskuun puolessa välissä. Alkukuun lämpöaalto huijasi ajattelemaan, että on edelleen heinäkuu ja kesä. Viikonloppu kuitenkin muistutti ukkossateineen, että syksyssä ollaan ja mennään pikkuhiljaa kohti talvea. Itävallassa on jo tullut lumikaaos näin syyskussa, joten toivotaan, että Suomeen ei ihan vielä lunta tule. Aikaisemmin rakastin talvea, mutta nyt olen huomannut, että pimeys vaikuttaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän omaan jaksamiseen, joten lempivuodenajaksi on vaihtunut syksy.
Tässäpä ajatuksia ja kuulumisia tällä kertaa! Enemmänkin olisi asiaa, mutta jätän ne toiseen kertaan, jotta tämä postaus pysyy mukavan pituisena lukea. Pitänee kirjoitella useamminkin kuulumisia, koska tällainen ajatuksen virta on melko mukavaa kirjoittaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
0 Comments:
Lähetä kommentti