Olin suunnitellut viikonlopuksi aivan muuta menoa ja tekemistä, mutta päätinkin lähteä kotikotiin maaseudun rauhaan. Maaseudun ilma ja hiljaisuus tekivät erityisen hyvää ja tunsin levänneeni kunnolla. Tänä vuonna olen alkanut priorisoida omaa hyvinvointiani ja olen iloinen tästä päätöksestä. Olen polttanut kynttilää molemmista päistä ja kyljistä jo pitkään. Tämä vuosi on muistuttanut, että elämää ei voi suorittaa vaan sitä pitää elää ja siitä pitää nauttia mahdollisuuksien mukaan. Kenelläkään ei ole ikuisesti aikaa ja tästä olen saanut karun muistutuksen. Oman hyvinvoinnin priorisoiminen ei ole aina helppoa, koska siinä pitää laittaa oma itsensä kaiken ja kaikkien edelle.
Olen kasvanut maalla, mutta en kaipaa sinne vakituisesti takaisin. Olen hyvin kaupunkilaistunut, mutta huomaan, että maaseudulla sieluni lepää eri tavalla kuin kaupungissa. Nautin siitä, että saa kävellä suurella pihalla, hengittää puhdasta ilmaa ja kuunnella luonnon ääniä. Huomaan kuitenkin kaipaavani takaisin kaupunkiin, kun olen ollut maaseudulla jonkun aikaa. En myöskään innostu pihan ja puutarhan laitosta, minkä vuoksi myöskään maaseutu ei olisi vakituisena asuinpaikkana oma juttuni.
Maalla oli mukavaa, mutta kotiin oli ihana tulla ja puhtaisiin lakanoihin oli taivaallista nukahtaa.
0 Comments:
Lähetä kommentti