Viikonloppu meni päivystäessä, mutta tätä kirjoittaessa ei tullut kiirekeikkoja, joihin olisi pitänyt reagoida samalta istumalta. Olen saanut nukuttua viikonloppuna erittäin hyvin, koska sekä pe-la että la-su öinä nukuin semmoiset 11 tuntia. Viikonloppuna on ollut myös aikaa ajatella asioita ja miettiä, mitä sitä oikein haluaakaan elämältään. Syvällisiin lopputulemiin en päässyt, mutta sain otettua pieniä askeleita eteenpäin. Plus, viikonloppuna oli aivan mahtava sää olla koirien kanssa ulkona ja teki niin hyvää, kun en törmännyt keheenkään iltapäiväkävelyllä. Ympärillä oli hiljaisuus, pirteä syyssää ja ihana auringonpaiste.
Olen iloinen, että mun Tiktokin algoritmi on alkanut tuoda enemmän declutter ja underconsumption -tyyppisiä videoita, koska koen, että ne ovat omalle mielelle paljon parempia kuin järkyttävän suurien ostosten esittely. Ylipäätään minulle on alkanut tulla ähky siitä, että ihmiset osatavat ihan hirveästi tavaraa, itseni mukaanlukien, eikä ehdi kuluttaa niitä pois. Haluan saada elämääni enemmän normalisoitua sisältöä siitä, että vähemmän on enemmän. Ei pelkästään minimalistista ajattelua, vaan ihan tavallista ajattelua. On helppo sokaistua siihen, että 500 euron viikko-ostokset ovat normaali asia, kun niitä videoita tulee jatkuvasti omaan näkökenttään. Pannuprojektin aloittaminen on tehnyt hyvää, koska nyt jälleen alan muistaa, miten kauan tavaroiden kuluttaminen loppuun oikein kestää.
Mun seuraava urakka onkin ottaa kaikki kosmetiikat esille ja katsoa, missä menee hyvin ja mikä kaipaa tehokuluttaista. Haluan, että mulla on käytössä vain kaikki kivoimmat asiat eikä mitään ihan kivoja tai kamalia. Kamalista hankkiudun eroon ja ihan kivat kulutan loppuun, jotta mulle jää ne kaikki lemppareimmat käyttöön. Ihonhoidossa olen päässyt hyvin siihen tilanteeseen, koska mulle ei ole enää kertynyt niitä odottamaan käyttöä, vaan kun joku loppuu, sen tilalle on ostettava uusi. Tällä hetkellä yritän saada viimeisen kuivashampoon käytettyä loppuun, jotta voin ostaa Mjuukin kuivashampoon, jota olen jo pitkään halunnut kokeilla. Olen aika innostunut tästä ja haluaisin, että mulla olisi tämä tunne myös muiden tuotteiden kohdalla. Tai vielä parempi tunne on se, että uusien ostamisesta tulee vähän yököttävä olo, koska ne ovat tarvittuja ja tylsiä asioita - kuten sukat, hammastahna ja pumpulilaput. Siitä tunteesta tiedän, että ostan tasan tarkkaan vain kun on pakko, ja siihen haluan pyrkiä jatkossa.
Viikonloppuna muistelin haikeudella myös sitä, miten joskus mun kaikki kosmetiikka mahtui Reino-kenkälaatikkoon. Silloin se hävetti mua, koska musta tuntui, että se oli liian vähän ja pitäisi olla enemmän. Yksi suuri vaikutustekijä oli se, että "kaikilla muillakin oli" eli sen ajan sosiaalinen media aka blogit ja YouTube oli niitä pullollaan. Nyt kaipaan sitä tunnetta, että ne mahtuisivat sinne kenkälaatikkoon. Enää mulla ei ole onneksi yli 20 kg kosmetiikkaa, kuten mulla pahimmillaan oli. Pikkuhiljaa parempaa kohti. :)
PS. Ehti se päivystyskeikkakin tulla.
0 Comments:
Lähetä kommentti