Päiväristeily Tallinnassa

 

Varasin itselleni päiväristeilyn Tallinnaan ja päätin hemmotella itseäni ja varasin molempiin suuntiin hytin. Kärsin meripahoinvoinnista, joten totesin, että omassa hytissä on miellyttävämpi kärsiä kuin laivan käytävillä. Reissun aikana tuli orastava huono olo varsinkin tax freessä, mutta hytissä olo tasaantui, kun pääsi katsomaan jälleen horisonttia. Onneksi kumpaankaan suuntaan ei ollut keikuttavaa kyytiä, vaikka menomatkalla satoikin aika rankasti.

Hytti osottautui voittajaratkaisuksi. Menomatkalla sain nukuttua siellä pari tuntia ennen kuin laiva saapui Tallinnaan ja paluumatkalla pääsin peseytymään ja tekemään ihonhoidon rauhassa. Valitsin neljän hengen ulkohytin ja kiitin itseäni, että en pihistellyt tässä asiassa. Hytti maksoi reilu 50 euroa, mutta se oli jokaisen sentin arvoinen. Ei tarvinnut rynniä kiireellä laivaan ensimmäisten joukossa etsimään istumapaikkaa ja vessa oli aina vapaa. Hytissä sain olla aivan rauhassa ja ladata akkuja.

 

Tallinnaan saapuessa maa oli märkä ja ilma tuoksui sateelle. Sade yritti edelleen tiputella, mutta onneksi otin keltaisen sadetakkini mukaan, joten pienet sadekuurot eivät haitanneet. Päätin suunnata suoraan Viru-keskuksessa olevaan Rahma Raamatuun, joka on yksi lempikirjakaupoistani ja pääsyy, miksi halusin lähteä Tallinnaan. Siellä vierähti tovi ihaillessa kaikkea. Kirjojen ja toimistotarvikkeiden lisäksi siellä on keramiikkaa, saippuoita ja oheistuotteita esimerkiksi Harry Potter -sarjaan. Ostin yhden kirjan ja kaksi pientä vihkoa, vaikka olin varautunut, että haluan ostaa koko kaupan mukaani. 

Viru-keskuksessa oli monia kauppoja, joissa kävin kiertelemässä, mutta löysin vain ihan kivoja asioita, jotka jätin kauppaan. Tässä vaiheessa alkoi tulla nälkä ja mietin, mihin haluaisin suunnata syömään. Aina, kun olen ulkomailla, haluan ostaa McDonaldsin omenapiirakan, koska ne ovat älyttömän hyviä ja niitä ei saa Suomesta. Päätin ottaa perinteisen turistilounaan ja suuntasin Mäkkäriin. Näin tekivät myös kaikki muut ja paikka oli aivan täyteen ammuttu. Noin 20 minuuttia odottelua ja pääsin lounaani kanssa istumaan alas. Sisällä olisi ollut paikkoja, mutta siellä oli hirveä hälinä ja todella kuuma, joten suuntasin ulos. Sade oli väistynyt, mutta pilvet pitivät huolen siitä, että ulkona ei ollut paahtavan kuumaa. Seuranani oli lapsiperhe ja linnut, jotka antoivat minun evästää rauhassa. Omenapiirakka oli juuri niin hyvä kuin muistelinki ja harmittelin jälleen, että sitä ei saa Suomesta.

 

Olen käynyt Tallinnassa useamman kerran, joten minulla ei ollut ajatuksena kiertää esimerkiksi vanhaa kaupunkia. Kävin ihailemassa leikkokukkien loistoa ja jatkoin matkaani torille, jossa ihmiset viettivät aikaa pilkahtelevan auringon paisteessa. Jatkoin kävelyäni ja löysin vahingossa upealle puistoalueelle, jossa oli vähän ihmisiä, hyvä ilma ja upeat maisemat. Jokin luontoihminen sisälläni on herännyt, koska jäin ihailemaan kauniita kukkivia puita ja vehreää ympäristöä. Huomasin, että paikalliset alkoivat tulla ulos sateen jälkeen ja asettautuivat piknikille ystäviensä kanssa nauttimaan sateen jälkeisestä raikkaasta ja aurinkoisesta päivästä.

Kävelyn jälkeen jalat alkoivat olla väsyneitä, joten päätin mennä ratikalla takaisin keskustaan. Julkisilla liikkuminen on helppoa, koska Tallinnassa on käytössä lähimaksu. Ratikan ensimmäisesta ovesta mentäessä vasemmalla oli oranssi leimauslaite, johon korttia näytettiin. Yksi tunnin lippu maksaa noin 2 euroa ja päivässä on jokin limiitti, minkä yli se ei mene, käytti julkista kuinka paljon tahansa. Toivon tällaisen systeemin tulevan myös Helsinkiin, koska yli 3 euroa reilu tunnin lipusta on melko fyysinen, varsinkin, jos niitä pitää ostaa useampi päivässä. Minun tulisi käytettyä enemmän julkisia, mikäli Tallinnan (ja monen muun kaupungin) systeemi olisi käytössä myös täällä.

 

Kävelyn jälkeen kävin Rotermamin alueella tekemässä vaateostoksia ja perinteiset suklaaostokset Kalevista. Olen käynyt viimeksi noin viisi vuotta sitten Tallinnassa, joten en ole saanut myöskään herkkuani valkosuklaamustikkacrisp-suklaata. Minulle oli pieni järkytys, että he ovat muuttaneet pakkausten ulkonäköjä ja kaikki suklaalevyt muistuttivat hyvin paljon toisiaan oransseissa kääreissään. Löysin kuitenkin, mitä halusin, joten se on tärkeintä. Viimeisenä kävin Nauticassa ja Rimissä, joka on yleensä kulta-aitta minulle. Tällä kertaa ostin sieltä vain deodorantin ja syötävää, koska nälkä alkoi jälleen hiipiä. Ostin jonkun todella hyvän banaani-mansikkasmoothien ja harmittaa, että en ottanut sen nimeä ylös. Se todella maistui oikealle banaanille eikä esanssiselle ja minä pidän oikean banaanin mausta. Mansikka ei kauheasti maistunut siinä, mutta se raikasti banaanin dominoivaa makua. 

Rimin jälkeen istuin Nautican penkeillä evästämässä, minkä jälkeen suuntasin kohti satamaa. Laiva ei ollut vielä tullut takaisin Tallinnaan, joten jäin ulos istuskelemaan auringonpaisteeseen merenrannalle. Istuin ulkona tunnin, jonka jälkeen tuuli yltyi ja alkoi tulla kylmä, vaikka minulla oli takki päällä. Huomasin, että laiva saapui satamaan, joten lähdin kohti terminaalia ja pääsin siellä istahtamaan. Terminaalissa ei tarvinnut odottaa kauan, vaan odotusaika oli noin 10 minuuttia ennen kuin laivaan pääsi sisälle. Suuntasin suoraan hytiin, siistin ulkoasuani, latasin puhelinta ja kuuntelin musiikkia. Hytin sänky ei ole maailman paras, mutta ai että teki hyvää istuskella siinä ja odotella, että laiva lähtee liikkeelle.

Vaikka kuvassa näkyy puhelimen laturi, se ei jostain syystä päätynyt koskaan reppuuni ja jouduin ostamaan Tallinnasta uuden setin. Onni onnettomuudessa, koska uusi johto oli joka tapauksessa ostoslistalla ja nyt se tuli hoidettua. Kangaskassin lisäksi minulla oli mukanani reppu ja tämä oli erittäin toimiva yhdistelmä Talinnassa. Paikoista saa ostettua mukaansa pussin, mutta en ne sitä järkeväksi, koska niitä pusseja voi harvoin uusiokäyttää.

Kävin taxfreessa ostamassa uuden meikkivoiteen, koska nykyiset käyttämäni ovat todella paksuja ja tarttuvat helposti kuiviin kohtiin kiinni. Siellä oli äärimmäisen avulias ja tietävä myyjä, joka osasi heti ehdottaa kahta kevyttä, mutta pigmenttistä tuotetta. Hän löysi heti ensimmäisellä kokeilulla oikean sävyn, joka oli kuin toinen iho minulle. Ostin samalla Cleanin hajuvesisetin, jossa oli viisi pientä roll-on -hajuvettä. Olen tykästynyt nähiin pieniin hajuvesiin, koska ne saa nopeasti käytettyä pois ja muutenkin tykkään vaihdella hajuvesiä. Suuret pullot menevät yleensä huonoksi ennen kuin ehdin käyttää tuoksun pois, joten nämä pienet ovat ihania. Samalla niitä on helppo kokeilla uusia tuoksuja ilman, että täytyy sitoutua pitkäksi aikaa suureen pulloon. 

Hyttiin päästyäni poistin meikit ja lian, kostutin ihon ja laitoin kasvonaamion. Pitkän päivän jälkeen kasvonaamio tuntui erityisen ihanalle. Pakkasin laukut myös uudestaan järkevästi, jotta mikään ei ollut liian painava. Loppumatkan selasin puhelinta ja kuuntelin musiikkia, kunnes vain nautin hiljaisuudesta ja katsoin maisemia hytin ikkunasta.