Tätä postausta on samaan aikaan helpottavaa ja todella pelottavaa kirjoittaa, koska mä en ole kertonut tästä kovin monelle ihmiselle. Blogia aloittaessa halusin kuitenkin haastaa itseäni avaamaan muuria minun ja maailman välillä, joten tässä mennään.
Minulla on syömisen kanssa ongelmia ja hain siihen vihdoin apua.
Olen monelle ruoka-aineelle allerginen, monelle nirso ja minulla on herkkä maha. Kun tähän yhdistää vielä sen, että ruokakuvani on vääristynyt, soppa on valmis.
Koin vihdoin kyllästymispisteen ja hakeuduin ravintoterapeutille. Olen jatkuvasti väsynyt, energiatasot nollassa, paino nousee ja maha voi huonosti. Olen aikaisemmin käynyt ravintoterapeutilla, mutta hänen neuvonsa menivät aivan yli hilseen ja en noudattanut niitä. Inhoan ruuanlaittoa, joten kaikenlaisten chiavanukkaiden askartelu tai smoothieiden tekeminen hifistelyaineista ei kiinnosta. Minua jännitti mennä uuden ravintoterapeutin vastaanotolle, koska pelkäsin näitä askarteluohjeita, tuomitsemista ja saarnaa.
Onneksi minua vastassa oli lämmin ihminen, joka kuunteli, halusi ymmärtää tilanteeni ja mahdollisuuteni ja joka oli maan tasolla. Ongelmallinen suhteeni ruokaan on suppeuttanut ruokavaliotani, mitä en ollut tajunnut ennen käyntiä. Viimeisen puolen vuoden aikana painoni on noussut valtavasti ja olen pikkuhiljaa lopettanut kaiken syömisen. Siinä tulee vastaan se ongelma, että jossain vaiheessa tulee niin kova nälkä, että käy hakemassa nopean helpotuksen tilanteeseen eli pikaruokaa.
Ravintoterapeutin kanssa etsittiin sopivia ruoka-aineita ja minulle suuri helpotus oli se, että hän ei yrittänyt tuputtaa minulle ruoka-aineita tai kyseenalaistanut, jos en halunnut jotain syödä. Oli myös iloinen yllätys huomata, että nirsouteni ei aiheuta hankaluuksia. Katsoimme erilaisia listoja, joiden perusteella minulle luotiin malliruokailu ja sinne löytyi hurjasti hyviä ruoka-aineita, joita syön ihan mielelläni. Hassua, miten mielikuvani on vääristynyt siihen, että mikäli ei halua syödä rahkaa tai jugurttia, aamupala on pilalla.
Minulle oli suuri helpotus se, että ravintoterapeutti ei haunnut lähteä vähentämään jo suppeasta ruokavaliostani mitään, vaan hänen ajatuksensa oli lähteä lisäämään ruokaa. Painon kanssa tappelevana ihmisenä tämä ajatus on myös mielessäni vääristynyt, koska vaikka tiedän, että rasvan palaminen tarvitsee energiaa, on minulle aivan vierasta, että pitäisi syödä enemmän jos haluaa painoa alas. Tästä lähtien minä kuitenkin syön kuusi kertaa päivässä ja pidän selkeät tauot ruokailun välissä. Kuusi siksi, että pystyn syömään pieniä määriä kerralla, joten aamupala on jaettu kahtia.
Tiedättekö, miltä tuntuu nähdä valoa tunnelin päässä? Mulla on tällä hetkellä sellainen olo ruuan kanssa. Pitkästä aikaa näen toivoa siitä, että saan tähän touhuun jotain järkeä. Tätä kirjoittaessa minulle tuli itku, koska olen taistellut tämän kanssa yksin niin kauan. Mulla on vihdoinkin käytössä järkeviä työkaluja ja mä olen aidosti innotunut, koska musta tuntuu, että vihdoinkin olen saanut matalan kynnyksen hyviä ja toteutettavissa olevia ohjeita. Mulla on olo, että pystyn tähän.
0 Comments:
Lähetä kommentti